Geneettinen sukututkimus – ensiaskeleet

Mistä kaikki alkoi, osa II: Surffatessani netissä Suomen esihistorian aalloilla, virtuaalisten viikinkilaivojen jäljillä, kohta jolloin minusta virallisesti tuli wannabe-sukututkija, oli kun löysin Seppo Liukon erittäin mielenkiintoisen tutkimuksen.

Se käsittelee Liukko-sukunimen ja sukuhistorian lisäksi yleisesti suomensukuisten kansojen liikkeitä, keskittyen haploryhmiin.

Yksi tutkimuksen alussa esitetyistä teorioista on:

Monien genetiikkaa tutkivien asiantuntijoidenkin perinteinen ajatusvirhe on olettaa, että esi-isät ovat alkuperältään samaa kansallisuutta, kuin mitkä kansallisuusvaltioiden nimet ovat nyt.

Sen sijaan, että olen perimältäni aiemmin kuvittelemani, eli mutkat oikaisten 50 % länteä ja 50 % itää (Ruotsi-, Satakunta- ja Karjalamix) – tajusin, että omakin prosenttisuhde saattaa olla ihan jotain muuta; jopa 80 % länteä, tai 99 % köyliöläistä perunakuoppaa.

Kenties mukana ripaus frankkeja ja tataareja. Ja ehkä myös viikinkiverta, tottakai. Ehkä? Ellen olisi jopa sukua itse varjagiruhtinas Rurikille! Sukulaisuus Sursilleihin oli sentään jo valmiiksi tiedossa.

Kaikkea turhaa tietoa suuresti arvostavana, eihän tälläistä voi jättää selvittämättä.

Koska oma mielenkiinnon kohteeni lienee nimenomaan geneettinen sukututkimus, eli perimäni ja esi-isieni kartoitus uusien sukulaisten ’löytämisen’ sijaan, edessä on siis DNA-testinkin tekeminen tulevaisuudessa. Kirjoitan DNA-testauspalveluista erillisen listauksen myöhemmin.

Ja tietenkin se sukupuu! Se on työn alla. Ei vain selvitystyön osalta, vaan myös muuten. Vaikka tätä kirjoittaessani geenieni erinäiset osuudet ja jakaumat vielä todentamatta laboratoriossa, käsityöläis-, minäitte- ja sisugeenien osalta perimäni lienee melkoinen, sekin kun on suunnitelmissa rakentaa ihan itse tämän sivuston johonkin nurkkaan.

Lähde:

Suomalaisten – ja suomensukuisten yDNA N1c1 – haploryhmä, esihistoriasta nykypäivään
Liukko- nimitutkimuksen perusteiden selvitys ja tutkimusyhteenveto (tutkimusraportti.)