Miksi Davidilla oli niin pieni ’se’?

Moni historiallinen taideteos, kuten Michelangelon David, korostaa miehuutta lukuisin eri tavoin. Paitsi sen yhden kohdan osalta. Asia nousee kuulemma aika ajoin esiin nettikeskusteluissa. No, joskus se tulee puheeksi muissakin keskusteluissa. Tämä on tekstinä siis jopa ’tilaustyö’, eli lupasin selvittää.

Yhtenä etukäteen kärkeen nousseena veikkauksena oli perinteinen patriarkaalinen suojelemisen tarve. Eli ettei vain sinänsä jo valmiiksi paheellisilla eevojen edustajilla mieli hairahtuisi. Tätä teoriaa kuitenkin kyseenalaistaa se, että onhan ihmisfysiikassa muitakin sekä visuaalisesti, että erogeenisesti varsin palkitsevaksi todennettuja osia, kuten pakarat. Jotka yleensä vanhoissa patsaissa tarjoillaan varsin pyöreässä muodossa. Myös Adonis Belt ilmaisuna on nimenomaan antiikinaikainen, ensimmäisenä sen virallisesti omaamana kun kaiketi on kirjattu Apollo, kreikkalaisessa mytologiassa Zeuksen poika.

Yle tarjoilee syyksi sinänsä perusteltua, eli visuaalista tarvetta sopusuhtaisuuteen. Johon liioittelu ei sovi. Itse kuuluessani kuitenkin siihen sinänsä äärimmäisen etuoikeutettuun ihmisryhmään, eli niihin jotka ovat nähneet Davidin myös livenä, en osta tätä teoriaa. Kaikki muu kun on Davidissa varsin sopusuhtaista. Paljon olisi siis ollut Michelangelolla ns. veistovaraa, ennen kuin oltaisiin oltu vaiheessa liioittelu. Saati edes korostaminen.

Englannin Kuningatar Victorialle jopa Davidin miehuus oli kuitenkin liikaa, ja hänen järkytyksensä myötä patsaalle teetettiin erillinen, irrotettava vaahteranlehti vastaavia tilanteita ehkäisemään.

Eli miksi David, oi miksi?

Hämmennystä tähän erinäisten presentaatioiden tietyn osan ilmeiseen ristiriitaan suhteessa muuhun olemukseen lisää myös, että perinteisesti monissa patsaissa on ollut tarkoitus kuvata (sota)sankareita, voittajia sekä äärimmäistä miehuutta. Niin fyysisesti, kuin muuten.

Yksi, ja kaikkein todennäköisin selitys tälle saattaakin löytyä siitä, että historioitsija Paul Chrystalin mukaan muinainen ihanne olikin toinen.

Potenssikyky laskettiin ennemminkin miehen älyllisestä kyvystä kantaa vastuu perheen (Oikos) ja yhteiskunnan (Polis) osalta, kuin perustuen sen visuaaliseen presentaatioon.

Ison miehuuden ollessa jopa vulgaaria, osoitus itsekontrollin puutteesta tai sen omistajan (toim. huom. kenties ennemminkin sitä jopa erikseen korostamaan pyrkineen) typeryydestä.

Michelangelon David

Alkuperäisen Daavidin patsaan voit kokea Firenzen Accademia Galleryssä. Se on tilaustyö Firenzen kaupungille, työn kilpailutuksen aikoinaan ollessa pitkä ja monimutkainen prosessi. Michelangelo oli vasta kolmas, jolle työtä tarjottiin, ja joka sen sitten toteutti.

Patsas on veistetty yhdestä kokonaisesta, valtavasta Carraran marmorilohkareesta. Sen veistämiseen meni kolme vuotta. Michelangelolle inspiraationa työssään toimivat mm. muinaiset roomalaiset artistit. Hän ei kuitenkaan kokenut omaa työnjälkeään näiden arvoiseksi, joten siksi sisällytti työhön virheen; Michelangelon David karsastaa hieman. Valmis työ julkistettiin 8. syyskuuta 1504.

Haluamatta spoilata mahdollista tulevaa kokemustasi liikaa, tuon lisähuomiona teoksesta esiin vain sen, että paremmin ja taideteosta kunnioittavammin tuskin voisi esillepanoa toteuttaa. Ei, David ei ole ensimmäinen mies, jonka edessä olen mielenliikutuksesta itkenyt. Syynä suunnaton positiivinen emotiaalinen tunnemyrsky. Ainoaksi marmoriseksi kyseisen tunteen aiheuttajaksi David kuitenkin jäänee.

’Mieshän on kuin kreikkalainen patsas’ pätenee kohteliaisuutena siis myös jatkossakin. Mutta kuten jo muinaiset kreikkalaiset & roomalaiset, ja sen jäljiltä lukuisat muutkin taiteilijat teoksissaan asian ovat todentaneet: Se oikea älykkyys ja tärkein sankaripotenssi löytyy sittenkin aina ’hahmon’ yläpäästä.

Lisää luettavaa & lähteitä

Why Ancient Greek Sculptures Have Small P*nises
This Is Why Statues Always Have Small D*cks
11 Things You Didn’t Know About Michelangelo’s David
Michelangelo’s David: Admire World’s Greatest Sculpture at Accademia Gallery